kobakukka Todellisuus on poliittinen rakennelma.

Jakuvaa kasvua vai kestävää taloutta?

Olin eduskuntavaaliehdokas Aki Nevalaisen https://akinevalainen.blogspot.com/ kanssa Suomen Yrittäjien Kasvava Suomi vaalipaneelissa Rovaniemellä maanantaina 18.2.2019 ja siellä Suomen Yrittäjät siis haastaa tulevia polittikoita omien sanojensa mukaan: "Suomen Yrittäjät haluaa, että 2020-luku on kasvun vuosikymmen. Ilman kestävää kasvua on mahdoton nostaa työllisyysaste 80 prosenttiin. Korkea työllisyysaste on välttämätön, jotta Suomi selviää 2020-luvulla ikääntymisen kasvattamista hoitokuluista sekä pystyy panostamaan muun muassa sivistykseen, puolustukseen ja ympäristönsuojeluun. Suomen Yrittäjät haastaa kaikki puolueet tarttumaan tähän kasvutavoitteeseen. Tuleva hallitus ei voi laskea politiikkaansa nykyisen kasvu- ja työllisyysuran varaan.i"

Aiheena on siis kasvun parantaminen, ja ilman kasvua työllisyyden parantaminen on mahdotonta, ja ilman kasvua yhteiskunnan laskut jäävät maksamatta. Voisiko kuitenkin olla niin, että jos vaikka jatkuva talouskasvu ei olekkaan mahdollista, tai että olemme menossa kohti yhä huononevia talousnäkymiä kaikesta jo talouskasvulle uhratusta luonnon ja ihmisen hyvinvoinista huolimatta? Onko kaikki silloin menetettyä, jos joudummekin sopeutumaan nollakasvuun, ja tarkoittaisiko nollakasvu sitä, että meidän on jätettävä vanhuksemme heitteille? Jos tutkimme historiaa ja vaihtoehtoisia talousteoreettisia malleja emme ole näin yksiselitteisesti pakon edessä. Itse asiassa, meillä on kyllä suuria ongelmia, joista yksi näyttäisi olevan vanhentuneet talousajattelunmallit, joita sovelletaan siitä huolimatta, että kaivattuja tuloksia ei ole jo tehdyistä kiristyksistä ja yksityistämisistä huolimatta saatu, mutta jos heräämme siihen missä maailmantaloudessa nykyhetkellä mennään, kasvua ei ole odotettavissa. Syynä tähän ovat mm. ylikuormittunut luontomme ja ilmastomme, kaikesta suhteellisuudesta karannut maailmanlaajuinen velkakupla ja kiihtyvä kauppasota.
Kasvava Suomi tavoiteohjelma 2019 pitää sisällään muitakin taloustieteistä tuttuja ideologisesti sävyttyneitä olettamia, jotka sivuuttavat sen seikan, ettei taloudesta puhuttaessa olla automaattisesti apoliittisia saati ylletä tieteellisen tiedon kriteereihin. Taloustieteissä on itse asiassa monenlaisia koulukuntia, joiden käsitykset mm. talouskasvun tärkeydestä vaihtelevat suuresti. Kuin myös määritelmät siitä minkälaisesta talouskasvusta puhutaan ja miten tätä talouskasvua mitataan. Puhutaanko bruttokansantuotteen kasvusta vai pääomien kasvusta vai mistä.

Tarkoitukseni ei ole käydä läpi koko tavoiteohjelmaa ruotiakseni kaikki siinä esiintyvät olettamat, tai itkeä sen perään, että näitä olettamuksia ei pahemmin vaivauduta kyseisessä ohjelmassa perustelemaan. Tosin sieltä löytyy mielenkiintoinen listaus Suomesta GEI-indeksiä käyttäen, jossa Suomi on sijalla 12/137. "Indeksi koostuu kolmesta alaindeksistä, jotka ovat yrittäjyyteen liittyvät asenteet, yrittäjyyteen liittyvät kyvykkyydet sekä yrittäjyyteen liittyvät pyrkimykset. Nämä rakentuvat puolestaan yhteensä 14 pilarista, joiden sisällä on sekä yksittäisiä että institutionaalisia, yrittäjyyteen liittyviä muuttujia.ii" Indeksissä kärkipaikkaa pitää USA, jossa oletettavasti yrityksillä on asiat siellä hyvin. Tässä lisäksi poiminta kyseisestä tavoiteohjelmasta osiosta Verotus ja Julkinen talous: "6. Julkisen talouden sopeuttaminen aloitetaan välittömästi leikkaamalla julkisia menoja. 7. Velkavetoisen kysyntäelvytyksen sijaan tehdään rakenneuudistuksia, jotka nostavat kasvupotentiaalia. 8. Julkinen sektori keskittyy vain ydintehtäviinsä. Liian laajalle levittäytyneenä se estää kansantalouden vaurastumista.iii"
Olisi mielenkiintoista nähdä jonkinlaisia viittauksia tutkimuksiin, joista kävisi ilmi minkä koulukunnan talousajatteluun kyseiset voimakkaat linjaukset istuvat. Kovasti ne ainakin istuvan hallituksen linjaa mukailevat, samoin kuin valtionvarainministeriön virkamiesten näkemyksiä. Joka tapauksessa, herää kysymys, voiko jatkuvasta kasvusta puhuminen olla kestävää talousajattelua? Entä jos tulisikin varautua nollakasvuun tai mahdollisesti jopa miinusmerkkiseen kasvuun, eli toisin sanottuna talouden supistumiseen, kuten Anna Kontula tässä verkkouutisten artikkelissa huomauttaa?http://https://www.verkkouutiset.fi/anna-kontula-90-luvun-hyvinvointivaltio-ei-ole-pelastettavissa/?fbclid=IwAR12qd4AI1kb5c_chYOTGfBX-1flmp2LB1Cgz3vxmOg6BWcIk6OVX6nApvU

Mistä meidän silloin tulisi tinkiä, jotta voisimme yltää nykyjärjestelmän puitteissa liian kalliisiin ilmastotavoitteisiin ja samalla ylläpitää edes osan hyvinvointivaltiostamme, johon meillä ei monen mielestä tunnu olevan rahaa?

Kerrataanpa, ennenkuin harpataan taas eteenpäin. Luonnonvarojen eli resurssien ehtyminen ja rahajärjestelmän kriisiytyminen ovat tuoneet talouskasvun rajallisuuden näkyviin, eli realistisesti ottaen jatkuvan kasvun edellytykset ovat nykytiedon valossa varsin kyseenalaiset. Nykyisenkaltaisessa talousjärjestelmässä se tarkoittaa, että joudutaan niin sanotusti kiristämään vyötä, eli priorisoimaan resurssien käyttöä, jotta talouden kiertokulku ei katkeaisi. Nyt jos sitten ylläpidämme tätä vallitsevaa järjestelmää ja pitäydymme siinä, että pääomatulojen kasvu on sitä aitoa talouskasvua joka sitten läikkyy yli hyvinvointina niillekkin, jotka muuten jäävät kasvavista pääomatuloista paitsi, käykö niin, että enää ei läikykkään yli mitään, jos kakku kerran pienenee?
Tällä meitä pelotellaan, mutta samalla myönteän, että talouden halutaan kasvavan, jotta syntyisi hyvinvointia kaikille, muutenhan voisi alkaa vaikuttaa siltä, ettei ongelmamme olekkaan se, ettei meillä ole varaa mihinkään muuhun, koska emme saa tyydytettyä rikkaiden ahneutta, sillä vaikka maailmassa on tällä hetkellä enemmän kertynyttä varallisuutta, kuin koskaan aikaisemmin historiassa, sitä ei vain tunnu riittävän kaikille.

Eriarvoistuminen ja kansan syvien rivien köyhtyminen voi johtaa, ja todennäköisesti johtaakin luokkaerojen kasvamiseen siihen pisteeseen asti, että suuri osa kansasta alkaa kokea johtajiensa pitävän heitä pilkkanaan kuten Ranskassa tällä hetkellä, ja vaatia valtaa kansalle, jolloin ollaan jo lähempänä sisällissotaa, joka on minun mielestäni ainakin aika kaukana hyvinvoinnista. Taloudellisen toiminnan pääperiaate ei siis voi olla keryvän varallisuuden keskittäminen, varsinkin kun varallisuuden kertyminen on suoraan verrannollista myös vallan keskittymiseen ja yhtä aikaa sama asia kuin eriarvoistumiskehitys.
Nyt jos kaikki varallisuus, valta ja hyvinvointi näin keskittyy yhä harvemmille, eikö voida sanoa, että meillä on käytössä järjestelmä joka keinotekoisesti ja mielivaltaisesti luo niukkuutta vahvimman oikeudella? Itse olen itse asiassa aloitteleva yrittäjä, ja olen jo pitkään elänyt elintasokuopassa, johon olen kyllä myös sopeutunut, ja pidän itseäni jopa hyvin toimeentulevana, mutta koenkin myös, etten edes halua kuluttaa niin paljon, sillä olen tietoinen siitä, että, jotta meillä voisi olla yhteinen tulevaisuus, meidän täytyy opetella tyytymään vähempään ja ajatella taloudellista toimintaamme uusiksi miettien mikä se olikaan tärkeintä.

https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/kasvasuomi_tavoiteohjelma2019.pdf

iiks. i

iiiks. i

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat