kobakukka Todellisuus on poliittinen rakennelma.

Konkurssihuutokauppa

  • Poika ja pottu.
    Poika ja pottu.

Mulla on kirjoituspöydällä muistuttamassa minua tärkeistä asioista Pellervo vuodelta 1969. Siinä on pitkä juttu jossa kysytään otsikolla: "Mitä nyt kun kansallinen omavaraisuus on saavutettu?" Me elämme sen seurauksia miten tuohon kysymykseen aikanaan vastattiin. Nyt piirua vaille 50 vuotta myöhemmin on tietenkin helppo olla jälkiviisas, mutta ihmetyttää se silti silloisten asiantuntijoiden vastauksia lukiessa, etteivätkö he enää muistaneet miksi tuota omavaraisuutta oli rakennettu niin kiihkeästi ja koko kansan voimin. Ja itse asiassa jopa niin kiihkeästi että suurelta osalta kansaa unohtui jako punaisiin ja valkoisiin. Kyllä, meillä oli hyvä syy, nimittäin vapaus ja riippumattomuus, joka sai monet punaisetkin tarttumaan aseisiin entisten lahtareiden rinnalla ja puolustamaan Suomea Stalinin Neuvostoliittoa vastaan vaikka silloinen valtiojohto liittoutuikin Natsisaksan kanssa.
Toki se oli uhkapeliä, ja mikäli olisimme jääneet kummankaan näistä suurvalloista miehittämiksi, historiamme olisi varmasti toinen. Nyt on kuitenkin nyt, ja näyttäisi siltä, ettei meillä ole varaa hoitaa vanhuksiamme saati kouluttaa lapsiamme niin hyvin kuin vielä parikymmentä vuotta sitten teimme. Olimme esimerkillinen hyvinvointivaltio, nyt on kiristettävä vyötä. Olemme pakotettuja myymään malmiomme, kivennäisvarantomme, metsämme ja vetemme polkuhinnoin, ja sellainen kaupankäyntihän ei ole taloudellisesti kannattavaa, jos emme oijo mutkia, joten uhraamme siinä sivussa luontaiselinkeinomme saastuttamalla, ojittamalla ja muuten vain mylläämällä elinympäristömme lajiköyhiksi puupelloiksi, höryräviksi sivukivikasoiksi ja laskemalla vesistöihin yhtä lailla happamat suovedet kuin kaivosten poistovedetkin, niin että kalakannoista on enää muisto jäljellä, puhumattakaan puhtaaseen luontokuvaamme nojaavasta matkailusta, saati sitten ilmastosta.
Kutsun tätä konkurssihuutokaupaksi, ja velkojamme kiristävät meitä mm. IMF:n ja ECB:n tukemina aivan kuten Kreikkaa, jossa Yanis Varoufakisia yritettiin syyttää jopa maanpetoksesta hänen yritettyään laatia maansa talousministerinä tältä kiristykseltä suojaavaa vaihtoehtoista talousmallia.
Se mitä Suomessa aikanaan saavutettiin on tätä nykyä siis rikollista. Se minkä vuoksi isovanhempamme ja heidän vanhempansa aikanaan uhrasivat henkensä ja terveytensä on luovutettu vapaa-ehtoisesti ilman suurempa vastarintaa. Tokihan sotien jälkeen syntyneet suuret sukupolvemme saivat nauttia ennennäkemättömästä talouskasvusta ja kehityksestä, ja se että uuden vuosituhannen lapset saavat tuijottaa älypuhelimiinsa on juuri tämän kehityksen tulosta, eikä kenenkään tarvitse selkä vääränä kuokkia peltoa.
Väitän kuitenkin, että enää ei ole kuin ajan kysymys ennenkuin joudumme myöntämään, että konkurssi tuli huutokaupasta ja vyön kiristyksestä huolimatta. Keskeisin syy tähän on se sama velka, jolla luovuimme riippumattomuudestamme, eikä se ole kaikki edes meidän velkaamme, sillä maailman johtavien talousmahtien ylivelkaantuminen USA etunenässä on tähtititeellistä suhteessa meihin, piskuiseen Suomeen, joka ainoana maailmassa maksoi sotakorvauksensa. Edelleen, voimme kysyä miksi, ja saamme vastaukseksi samat vapauden ja riippumattomuuden. Ne olivat meille aikanaan tärkeitä. Sitten tulivat rinnakkaisvelat ja molemminpuoliset ja ristikkäiset riippuvuussuhteet, joiden piti taata loputon talouskasvu ja maailmanrauha.
Nyt tilanne on taas kuitenkin toinen. Maailmalla käydään kauppasotaa ja uusi geopoliittinen trendi on protektionistinen. Dollarin asema maailman johtavana reservivaluuttana on vaakalaudalla ja osakemarkkinoilla rytisee. Puhutaan jopa siitä, että talouskasvun aika on ohi, eikä keskuspankeilla taida olla keinoja talouden pelastamiseksi, sillä ohjauskorkoja ei enää voida laskea, niitä pitäisi nimenomaan pystyä hinaamaan ylöspäin, jotta edes jonkinlaista tervehtymistä voisi tapahtua. Olemmeko siis tuomittuja monikansallisten korporaatioiden kaleeriorjiksi ilman toivoa paremmasta?
Väitän, ettemme ole. Meillä on historiamme, josta ottaa oppia, eivätkä kansallinen omavaraisuus ja taloudellinen riippumattomuus ole pelkkää utopiaa. Historiaa laajemmin tuntevat tietävät myös, ettei kehitys ole vääjäämätöntä ja peruttamatonta, tulee taantumia ja romahduksia, jolloin tilanne on voitava arvioida uudelleen. On voitava miettiä mikä on tärkeää ja mistä olemme valmiita tinkimään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Suomi on tänä päivänä kaikkea muuta, kuin omavarainen.
Olikohan edes Pellervon vuonna 1969 ?

Toimituksen poiminnat