kobakukka Todellisuus on poliittinen rakennelma.

Vakaalta vaikuttavalla kädellä.

Varmalla ja vakaan oloisella kädellä Valtiovarainministeriö ojentaa Kittilän hallintoa. Näin ainakin HS:n artikkelin mukaanhttps://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005725454.html Kun laki on kerran laadittu, niin sitähän sovelletaan, ja tähänhän se oli sorvattu. Ensimmäinen käyttökertahan on uuden autonkin kohdalla koe ajoa, ja nyt odotellaan oikeudenkäyntejä, jotka määrittävät kuinka perusteltua tämä johdonmukaisuus on. Oikeudenmukaisuuden vaikutelma syntyy kokemuksesta, johon mielikuvat luonnollisesti vaikuttavat. Jotenkin itsestäni tuntuu, että tässä spektaakkelissa näyttelee yhtä ehkä liiankin suurta osaa se julkisuudessa syntyneen mielikuvan luoma kuva oikeudenmukaisuudesta.
Omalla kohdallani voin sanoa, että tämä absurdi näytelmä luo kyllä malliesimerkin mukaisen kuvan absurdista oikeudesta. Ja ne vielä sanoo, ettei koulussa opi mitään mistä on myöhemmin hyötyä... Kittilän Kirjastolle kiitos Kafkasta. Mie tajusin jo poikasena ettei se Kafka mitään surrealistista fiktiota edusta, vaan piinaavaa arkirealismia, jossa joudumme jatkuvasti tietoisiksi siitä, että ympäröivän yhteiskunnan muodostavat ihmiset eivät kukaan tiedä varmasti mitään, ja mitään konsensusta siitä mitä tapahtuu ja miksi, ei ole kuin hetkellisesti, ja jos luonnonvoimia ei lasketa, sekin tapahtuu spektaakkelimaisen sirkuksen luoman fiktion myötä, ollen näin valitettavasti joukkoharhaa. Kuin myös epävarmuusperiaattesta vallitseva konsensus, jonka mukaan voimme olla ainoastaan varmoja siitä ettemme voi olla varmoja, sillä sekin pätee vain niiltä osin, miltä se hyväksytään. Toiset edelleen tietävät, tai ainakin uskovat tietävänsä.
Ihmiselle on kuitenkin luonteenomaista hakea näitä yhdistäviä tarinoita - totuutta, tai siis totuuksia - koska ilman niitä maailmankokemuksemme ei tunnu mielekkäältä. Meidän on kuitenkin ymmärrettävä, että maailmankokemus on aivan yhtä subjektiivista, eli kokijalähtöistä, kuin kokemuksemme oikeudenmukaisuudesta, ja se ei ole kaikille sama. Joskus tuntuu että sen kokemuksen ja mielikuvan välillä on niin villi ero, että se aiheuttaa kognitiiviseksi dissonanssiksi sanottua ahdistusta, siitä ku kokemus ei vastaa odotuksia tai päinvastoin.
Näin loppukaneetiksi kelpaa malliesimerkki kokemuksen ja mielikuvan ristiriidasta. HS:n artikkelissa jo otsikossa todetaan vakuuttavan kuuloisesti että välittömästi. Ihan eri esia kuin epämääräisen pompottelun päätteeksi. Ei se niin välittömältä tuntunut nimittäin eilen valttustossa kun jo eilen piti tulla se päätös minkä piti tulla jo edellisellä viikolla eikä sitä tullut, vaikka sille kahteen otteeseen kellonaika luvattiin.
Arkilukemisiksi suosittelen Kafkan Oikeusjuttua, en lomalukemisiksi, lomalla kannattaa lukea eheyttäviä utopioiota ja toisiin maailmoihin vievää fantasiaa. Arjessa on hyvä hakea niitä selityksiä sieltä mistä niitä löytyy.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat