*

kobakukka Todellisuus on poliittinen rakennelma.

Enemmistön ulkopuolelta.

  • Enemmistön ulkopuolelta.

Luin Kauppalehteä ( http://www.kauppalehti.fi/uutiset/hallitus-pistaa-myos-terrafamen-ympari...) ja provosoiduin kirjottamaan. Anteeksi jos pahoitin tällä kirjoituksellani juuri sinun mielesi, mutta koin myös velvollisuudekseni sanoa sanottavani.

Kun katsoo äänestäjien käyttäytymistä, suurimmilla ikäluokilla, jotka ovat olleet vallassa jo pitkän tovin, näyttäisi minun mielestäni olevan myös suurin vastuu. Poliitikoiden suhteen meillä tuntuu olevan kansana tässä sellainen amerikkalaismallinen konsensus, että kun on kerran ollut vallassa, saa palkinnoksi palveluksistaan kansalle (olivat ne huonoja tai hyviä) kunnon eläkkeen etuuksilla ja vapauden vastuusta.

Meidän suuret ikäluokkamme ovat tässä asiassa erityisen omahyväisiä, koska he tuntuvat etsivän syyllistettäviä muualta ikään kuin he itse eivät olisi olleet äänestäjinä/kansalaisina vastuussa saatikka valtaenemmistönä. On totta, että suuret ikäluokat eivät ole ajatuksiltaan ja asenteiltaan kovin yksimielisiä hekään, mutta kuten nuoremmat ikäluokat, hekin ovat vastuussa myös omasta hajaannuksestaan.

Me ikään kuin perimme asenteita vanhemmiltamme siinä missä me myös kapinoimme heitä vastaan reakoiden siihen mitä meille tarjotaan. On kuitenkin syyytä muistaa, että Ikäluokkien rajat eivät ole selvät, eli kyse ei ole niinkään siitä, milloin olemme syntyneet, vaan pikemminkin siitä, mikä asenneympäristö on se, joka määrittää valintamme kuin myös siitä, millä keinon olemme oppineet elämäämme elämään

Nuoret ja nuoret aikuiset eivät monesti edes yritä, koska he tietävät kuinka vähän heillä on valtaa, ja he ovat samalla tottuneet varsin passiiviseen rooliin, syömään muruja pöydältä, kuluttamaan aikaa yms. sillä ne suuret ikäluokat eivät ole poistuneet työelämästä, ja varsinkin julkisilla sektoreilla heidän eläköityessään, myös heidän työnsä lakkautetaan, eli uusia mahdollisuuksia ei ole avautunut. Jos nuoret ovatkin mukavuuden haluisia ja itsekkäitä, olemme perineet kyseiset käyttäytymismallit vanhemmiltamme; enkä tarkoita tässä yksilöitä, vaan asenneympäristöä. Meidän vanhempamme yksilöinä saattoivat olla hyvinkin esimerkillisiä, mutta kun katsoo istuvaa hallitusta, on syytä muistaa, että hallituksella on takanaan enemmistön mandaatti. 

Saatan olla väärässä, mutta on varsin mahdollista, että suurten ikäluokkien eläköityessä oman kestämättömän varallisuuskuplansa turvin (muistakaamme, että nykyjärjestelmä on niin kriisiytynyt, että elintärkeän talouskasvun ylläpitämiseksi, alati kasvava velka lasketaan varallisuudeksi, ja se on mahdollista, koska jokuhan sen lainan antaa, vaikka raha tulisi tyhjästä) nuoret joutuvat ottamaan vastuun heidän harhansa ylläpitämisestä.

Jos nuoret ikäluokat eivät onnistu luomaan nahkaansa ja rakentamaan uutta järjestelmää vanhaa korvaamaan rauhanomaisin keinoin ja hallitusti, se toinen vaihtoehto tulee olemaan ikään kuin uskonsota talouskasvun ylläpitämiseksi, sillä jos talousjärjestelmä romahtaa, romahtaa myös se varallisuus, jonka turvin suuret ikäluokat ovat eläköitymässä. Tämä sota on silkkaa hulluutta luonnon sietokykyä ajatelleen. Ja vihollisuudet ajavat meidät kilpailemaan yhä rajummin hupenevista resursseista.

Kaksi edellistä maailmansotaa seurasivat talousjärjestelmän kriisiytymistä. Valtaväestö kantoi maassa kuin maassa vastuun kuolemisesta ja sotimisesta. Varallisuus ja valta pysyi samoissa tutuissa käsissä, joskin jotkut eturyhmät joutuivat ottamaan sotasyyllisyyden kannettavakseen ja luopumaan kaikesta. Ja vaikka joissakin maissa yritettiin ottaa huomioon myös sosiaalinen ulottuvuus, eli vastuumme myös kanssaihmisten hyvinvoinnista, mikään ei muuttunut, koska ne tahot, joilla oli eniten valtaa, eivät halunneet muutta kantojaan ja sama uhkapeli jatkui.

Ja uhkapeleistä olen oppinut yhden asian: mitä kauemmin pelaamme, sitä varmemmin myös häviämme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat