*

kobakukka Todellisuus on poliittinen rakennelma.

Oma protestini

  • Harraste "työtä" josta ei makseta. Kuva: Gideon Shinaar
    Harraste "työtä" josta ei makseta. Kuva: Gideon Shinaar

Taija Roiha kirjoitti hyvin Facebookissa julkaisemassaan postauksessa omasta protestistaan jouduttuaan jäämään Joukkovoimaa mielenosoituksesta flunssan takia pois.  Olen pitkälti samoilla linjoilla hänen kanssaan hänen kirjoaittaessaan muun muassa näin:

"Työttömyyden `vähentämiseksi´ on esitelty joukoittain keinoja, joiden kautta ei todellisuudessa niinkään paranneta työllisyyttä vaan kyykytetään työttömiä. Työttömyystuen leikkaukset, ansiosidonnaisen keston lyhennykset ja erityisesti uusimpana työttömien säännölliset `kontrollihaastattelut´ – kaikki esimerkkejä siitä, miten työttömyys yritetään naamioida yksittäisen henkilön henkilökohtaisista teoista ja ominaisuuksista riippuvaiseksi seikaksi. Työttömät esitetään velttoina laiskureina, joilta voidaan leikata, koska se on `moraalisesti oikein´. Samaan aikaan hallitus toteuttaa uusia leikkauksia sen minkä ehtii, mikä tietenkin johtaa uusiin työpaikkojen menetyksiin. Kapitalismin lakien mukaan aina löytyy tietenkin joku taho, joka tästäkin sotkusta löytää uuden ja innovatiivisen markkinaraon. Tässä tapauksessa yksi tällainen voitonkäärijä löytyy yksityisitä konsulttifirmoista, joille kivasti löydetään duunia työttömien kurittamisesta.

Paheksutun työttömän vastakohtana on tietenkin nöyrä ja ylistetty työntekijä. Työssäkäynnistä tehdään suurin mahdollinen yhteiskunnallinen hyve, mutta ei siksi, että se turvaisi toimeentulon tai siksi että työ olisi sisällöltään jotakin yhteiskunnan kannalta tärkeää. Työstä tulee itseisarvo ja moraalin mitta. Ja koska työ on itseisarvo, on ihmiset saatava tekemään mitä tahansa työtä millä tahansa hinnalla."

Lisätäkseni oman näkökulmani haluan huomauttaa, että on myös henkilöitä, jotka ovat valmiita tekemään töitä, ja tekevätkin, mutta nykyjärjestelmässä ja vallitsevassa poliittisessa ilmastossa he kokevat velvollisuudekseen olla tekemättä "töitä", koska tuo "työ" ei monestikkaan ole kestävällä eettisellä perustalla. Nyt joku voi tähän huudahtaa, että entä sairaanhoitajat, vanhustenhoitajat, siivoojat, maanviljelijät, varmasti heidän työnsä on arvokasta ja elintärkeää. Ja varmasti onkin, mutta entäpä se arvostus?
Jos yhtieskunta kerran arvostaa tärkeitä palvelijoitaan rahalla, mittaahan se lähes kaiken muunkin arvoa rahalla, miksi sitten nämä arvokkaat ja elintärkeät alat eivät saa ansaitsemaansa arvostusta? Kun katsoo kenelle maksetaan ja paljonko, yhteiskunnan viesti on selvä. Itse näen ja koen sen sillä tavalla, että järjestelmän ollessa tämä -- ja järjestelmällä tässä tarkoitan sitä ihmisten rakentamaa abstraktia systeemiä, jonka kautta nykyään yhtä abstraktia varallisuutta jaetaan -- koen velvollisuudekseni viestittää omilla valinnoillani, että on olemassa vaihtoehtoja.
Mielivaltaisesti jakautuva varallisuus ei lisää mielekkyyttä, ja käänteisesti mielekkyys löytyykin sitten protestista.
Oma protestini perustuu arvojeni mukaiselle työlle, jonka tuotto on hyvinvointia. Tuon työn täytyy olla kestävää ja nimenomaan rakentaa parempaa huomista. Ravintola-alalla teimme monesti jo "huomista päivää" esivalmistellessamme seuraavan päivän ruokia, ja tätähän sen tuottavan työn pitäisi tuottaa: parempaa huomista, eikä vain huomista, sillä lapsemme ja lapsen lapsemme tulevat elämään siinä maailmassa, jonka me jätämme jälkeemme.
Nyt jos yhteiskunnan viesti on, että arvostettu työ on sitä, että vedetään kaasu pohjassa maksimaalisia rahallisia voittoja, samalla kun kansallisomaisuutta myydään kuin pakkohuutokaupalla konkurssin alla, ja tästäkin "myyntivoitosta" suurin siivu menee finanssi ja pankkisektorille, jossa tuottava työ on nimenomaan kulujen karsimista, tehostamista, ja kaikista muista arvoista tinkimistä noiden maksimaalisten voittojen nimissä, koen että kyllä työtön on vähiten syyllinen tähän alennustilaan.
Itse asiassa, kehotankin työttömiä mieltämään työttömyytensä protestina, ja etsimään mielekästä tekemistä muualta. Rakentakaa sitä parempaa huomista itsepäisesti ja ylpeydellä, vaikka valtion viesti olisikin vain että "rahat pois". Se ei ole väärin tehdä palkkatyötä, jos työnsä kokee mielekkääksi, mutta jos näin ei ole, ei se ole huoraamisesta kaukana. Ja jokuhan voi kokea perseensä myymisen mielekkäänä... Minua on jopa sanottu työnarkomaaniksi, mutta minulle vain ei siitä makseta. Se ei silti estä minua tekemästä mielekästä työtä, kun sellaista löydän tai keksin.
 
Ja muistakaa, että 60-luvulla meillä oli omavarainen ja puolueeton Suomi, jolla oli varaa kouluttaa lapsiaan ja hoitaa vanhuksiaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Jukka Laine

Jossain on siis joku paha valtio, joka haluaa nöyryyttää työttömiä? Eikö se valtio koostu meistä kansalaisista.

Politiikka olisi varmasti oikeampi maali. Työttömistä tai oikeammin työllisyyspaketista on tullut poliittinen pelinappula. Liitot ovat vain osa peliä, kun hyvä oppositio haluaa itse kalifiksi kalifin eli pahan hallituksen paikalle.

Tämä poliittinen peli eli valtataistelu on ajanut Suomen ja osan suomalaisten talouden umpikujaan. Työtä olisi, mutta on tuloloukut, alakohtaiset sopimukset ja korkea työn tuottovaade. Tämä on ennenkaikkea poliittisen järjestelmän kriisi, joka johtaa kansalaisten kriisiin.

On huomioitavaa että Kreikassa troikka eli Maailmanpankki, EU-komissio ja IMF vaativat sosiaalietuuksien ja palveluiden leikkaamista. Troikka vahtii Suomenkin hallituksen tekemisiä. Kun ei mistään päästä sopuun kolmikannassa, niin sitten tulos on tämä. Umpisurkea.

Käyttäjän kobakukka kuva
Jukka Ylisuvanto

Valtio koostuu nimenomaan kansalaisistaan, ja sen tulisi myös palvella ensisijaisesti juuri kansalaisiaan. Ei sillä muuta oikeutusta olekkaan. Ja se poliittinen valtataistelu näyttää olevan lähinnä kilpailua niistä kermaisimmista muruista, mitä monikansallisten korporaatioiden ja rahastojen pöydiltä tippuu. Brittien uusi pääministeri näytti malliesimerkkiä kehaisemalla, että Apple on tervetullut vastineena Irlannin ja EU:n jälkiverovaateille. Ja puolueet näyttävät hetkittäin olevan olemassa lähinnä jakelukanavia niille voitelurahoille, joita kansakunnan verovirtoihin käsiksi pääsemisestä maksetaan. Se on sitä kannattavinta monikansallista bisnestä, jossa päättäjämme ovat kukin kilvan mukana. Final frontier for the merciless profiteering.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Asenteesi on ihan perusteltu. Jos siihen liittyy myös kieltäytyminen toisten työn hedelmistä.

Työn merkityksen vähättely samalla kun nostaa veronmaksajilta rahaa olisi jo absurdia.

Käyttäjän kobakukka kuva
Jukka Ylisuvanto

Niinpä, olen vain nähnyt liian paljon sitä, että ihan mielettömiä asioita tehdään, koska niistä maksetaan. Olen pyrkinyt nimenomaan lisäämään omaa valinnanvapauttani tuottamalla itse tarvitsemiani resursseja. Jos sinulle sanotaan, että nytpä menet kouluun ja opiskelet kaivosalalle, koska paikkakunnallasi on töitä kaivoksissa, täytyy sinun voida sanoa ei, jos vakaumuksesi takia et esim hyväksy koko toimintaa, vaan mitenpä sanot jos se tietää karenssia. Silloin voi tietenkin vedota siihen, ettei ole enää vastuussa, kun ei ole vapaakaan. Mutta toisille se riittää ja toisille ei.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Aina on se vaihtoehto että tekee mistä tykkää ja etsii itse sille asiakkaat. Maailma on niin iso paikka ja rajat sen verran avoimina että melkein kaikelle kuviteltavissa olevalle löytyy asiakas. Siis toisethan maksavat siitäkin että joku lyö raipalla persauksille. Käsittääkseni korvaus on vielä melko avokätinen.

Toiset tekevät tositelkkaria ja toiset tuijottavat sitä.

Nykyinen talous jossa täytetään toisen toiveita ja saadaan omia toiveita täytettyä on ihan sitä samaa apinameininkiä; rapsuta minua niin minä rapsutan sinua.

Käyttäjän kobakukka kuva
Jukka Ylisuvanto Vastaus kommenttiin #5

Joo, onhan se tavallaan sama... palveluyhteiskunta, mutta sehän edellyttäis että palveluiden käyttämiseen on ihmisillä varaa. Tai vaihtoehtoisesti toisten palveleminen olisí nähtävä itseisarvona, vähän niinku anna hyvän kiertää meiningillä. Ja sehän on selvää, että jos se paska huilaa alamäkeen, niin luulis sen hyvänki johonki valuvan. Se on ainaki varmaa, että jos niitä rapsutuksia haluaa, ei paljon vaikuta tuolla kulkea vetämässä ihmisiä turpaan.

Toimituksen poiminnat